Alfons Rajahalme 1944-1946

Alfons Rajahalme (end. Johansson) asessor, verojohtja, synnys kaupungimbalvelija Ananias Johanssonim boikan Raumall 11.09.1897 ja kual 1.12.1961. Suvell 1914 hän guudendoist vuade ikkäsenk koulpoikant tek raumlaisells seillaevall reisu Saksaha. Se reisu aikan sytys ensmäine mailmasota ja alokse väki viätti indernoindleirill. Alfons Rajahalme läks pakko leirild ja saattin giip piänest paatist, mill hän ol lähten merell. Hän otetti fangiks jäll ja hän joudus olema  melkke vuade sakslaisellf fangleirill. Studendiks Alfons Rajahalme tul vuan 1917. Rauma suajeluskunnas hän doimei sen grundamisest lakkauttamissehes saakk. Hän ol fölis vapaussodas ja haavotus ns. Eoran gahakas. Sotaväes hän ol laevastos.

Alfons Rajahalme toimei Raumam bolislaitokse skriivarin 1920-1944 ja polismestrin sodatte aikan 1941-1944. Valdio verolautkunnam buhejohtajan hän ol vuadest 1928, verotoimejohtajan vuadest 1945 ja verojohtajan 1959-60. Hän ol Rauma lyseo ja Rauman dyttölyseo vanhematteneuvosto ja Rauma Säästöpangi hallitukse jäsen. Rauma Miäslaolajis hän laolo ensmäist tenori köörin grundamisest alkkate, esinys kööri solistin ja ol sem buhejohtajan. Rauman girkkööris hän laolo kans. Nuaremban hän ol innostun RU yleisurheilija ja yhdistykse skriivar. Hän harrast aktiivisest kilppa-ambumist ja ol Rauma suajeluskunnam barhamppi ambuji.

Alfons Rajahalme kuulus Nortamo-Seoram berustajajäsenihi ja toimis se förstin, ensmäisenp perämiähen. 13.06.1944 saakk, ko hänes se jälkke valikoittin gapteeniks. Hänell ol toisäs niin giiru, ett hän ”sanos ittes laillsest ylös” jo kahde vuadem beräst, mutt ol innokkaste fölis seora meiningeis redarin ain gualemahas saakk. Seora säänöis sanota: ”Styyrmannik kattokkom berä, etei Rauman giälem buheharjotuksis tehd virhej.” Alfons Rajahalme ol erinomane vanhan giälen daetaja ja hän kans jakso valvot sem buhtautt. Muistokokkoukse surnaalihi om brändätt: ”Hänest sättel raumlaisus ja meijä seor ja meijän gokkoukse ovas saan häneld pali. Me muista häne Nortamo laulutte erinomasen esittäjän ja muistan gui hän Vilmas kans mond kertta laulo yhdes meijä iloksen.”