kotopladi

Kiäloppi

RAUMAN KIELEN KIELIOPPIA

1. Loppuheitto

Kaksitavuisista sanoista, jos ensitavu on pitkä, on loppuvokaali jäänyt pois, ja useampitavuisista lähes aina. Kuitenkin erisnimissä on paljon poikkeuksia.

Esim. Kyll klapplakk nätt lakk on, go vaa o nätt klapplakk. Tasala Vilkk, Hakkri Iiro.

2. Sisäheitto

Kolmi- ja useampitavuisten sanojen toisen tavun vokaali on kadonnut, jos ensitavu on pitkä. Sisäheittoa esiintyy myös joissain frekventatiiviverbeissä.

Esim. Tleestis akknast kattleman gom bappla mukulat tapplevak kartnoll makkran gapplest.

Hek kuulustleva, ihmettlevä, ajattleva.

3. Pikapuhemuodot

Pikapuhemuodot ovat tulla-verbin taivutusmuodot. Lisäksi joissain pronomineissa esiintyy pikapuhemuotoja.

Esim. Mnää tlee (tlii), snää tlee (tlii), hän tlee, met tlee (tlii), tet tleett (tliitt), het tleeva (tliiva). Lisäksi vielä sanotaan; stää (sitä).

4. Vokaalien lyhentyminen

Pitkät vokaalit lyhentyvät ensitavua edempänä. Myös ensitavun pitkä vokaali voi lyhentyä.

Esim. Totus (totuus), rehelisys (rehellisyys), ihmeline (ihmeellinen), tytyväine (tyytyväinen), jähty (jäähtyä).

5. Lounaismurteiden erikoisgeminaatio

Sanansisäiset k, t, p ja s ovat kahdentuneet pitkän tavun edellä ja pitkä tavu on samalla lyhentynyt. Yksikön kolmannessa persoonassa ei aina ole geminaatiota.

Esim. Ostakka lissä leippä ja maitto. Antakka ruakka. Hän teke, hän pese, hän makka, hän putto. Poikkeuksellisesti myös; täyty sanno.

6. K, t ja p nasaalikonsonantin jäljessä

K, t ja p ovat n:n jäljessä ja t usein myös l:n jäljessä muuttuneet g:tä, d:tä ja b:tä muistuttaviksi puolisoinnillisiksi mediaklusiileiksi. Eli vanhassa rauman kielessä esim k lausuttiin k:n ja g:n puolivälistä jne. Hj. Nortamo ja useimmat muut rauman kielen kirjoittajat kuvaavat tätä ”pehmentymistä” kirjoittamalla n:n jälkeen k:n tilalle g:n, t:n tilalle d:n ja p:n tilalle b:n. Näitä ei kuitenkaan tule lausua sellaisinaan, vaan oikea lausuntatapa on lähempänä k:ta t:tä ja p:tä.

Lisäksi p:n edessä n muuttuu m:ksi.

Esim. Tliin dännekkin gattlema. Om baheve kom beto. Rauman ganal. Oi voi sendä. Jumal andakko.

Kun g, d ja b esiintyvät sanan sisällä lausutaan ne sellaisinaan.

7. Rauman kielen d

Rauman kielessä, ilmeisesti Ruotsin kielen vaikutuksesta, on yleiskielen mukainen d. Muualla lounaismurteiden alueella sen vastineena on enemmän tai vähemmä selvä r. Myös yleiskielestä poiketen käytetään heikomman asteen muotoja.

Esim. Sydämen gyllydest suu puhu. Sado (satoi), kaadus (kaatui), mahdaisik (mahtaisiko).

8. Diftongin avartuminen

Yö, ie ja uo ovat avartuneet.

Esim. tyämiäs tiana nuarenakki. Siällt taikk tuall, ai väärällp puall.

9. Diftongin redusoiminen

Ensitavun u, y ja i loppuiset diftongit ovat muuttuneet o, ö ja e loppuisiksi, jos seuraavan tavun alussa on d, r, l, h tai v mutta lähin vokaali ei ole u, y tai i.

Esim. u -> o laoda (laudat), naora (nauraa), paoha (pauhaa)

y -> ö pöödäll (pöydällä), nöör (nöyrä), kööh (köyhä)

i -> e paeda (paidat), saeras (sairas), laev (laiva), päev (päivä)

10. Loppu n

Loppu n on kadonnut paitsi k:n, t:n ja p:n edestä.

Esim. Meijä heone, meijän goto, meijäm boik.

11. Loppu t

Loppu t on kadonnut paitsi jos seuraava sana alkaa k:lla, t:llä, p:llä, s:llä tai f:llä, jolloin sanan lopussa esiintyy tämän konsonantin kertauma. Nämä konsonantit kertautuvat toisinaan muutenkin.

Esim. Poja oliva ilossi, mutt pojak kyll olsivap pistänt tupakiks, flikat tahdosivaf fölihi.

12. mm, nn, rr ja ll

Kaksoiskonsonantit mm, nn, rr ja ll ovat usein lyhentyneet.

Esim. mnää käänä (käännän), uudema (uudemman), maaline (maallinen), ymmäräks (ymmärräks).

13. Rauman kielen illatiivi

Illatiivi Rauman kielessä on tyypiltään: kirjaha, taloho, kaupunkkihi.

14. Monikon genetiivi

Monikon genetiivissä esiintyy sekamuotoja.

Esim. poikkatte, poikkitte, pojitte, flikkatte, äijätte.

15. Imperfekti

Imperfektissä esiintyy usein si-tunnus.

Esim. mnää istusi, nukusi.

16. Adejektiivin vertailumuodot

Komparatiivin tunnuksena esiintyy useimmiten ve-pääte ja superlatiivin tunnuksena on sana kaikkist tai kaikke.

Esim. Isove, kauneve, kivave, vanheve. Kaikken gauneve, kaikkist isove.

17. Yleiskielen ts

Yleiskielen ts:n vastineena on tt, joka vaihtelee t:n kanssa.

Esim. Älkkän gattok, mnää kato, mettä, metäs.

 

 

Lue ja kuulustel Rauman giäld